Venezuela ja syöksylasku pohjalle

Venezuela, tämän viehättävä 30 miljoonan asukkaan maa jossa lähes 20 vuotta on tehty heidän näkemystään sosialismista.  Tarkoitus oli kai että yhteisomistus tarjoaisi työtä, yltäkylläisyyttä ja turvallisuutta kaikille. (Se ei onnistunut yhdessäkään)  Kuten yleensä näissä tapauksissa tämä talousmalli perustui kalliiseen öljyyn jota myydä kapitalistiriistäjille. 

Öljytuloilla onnistuttiin vähentämään äärimmäistä köyhyyttä, lapsikuolleisuutta ja lukutaidottomuutta. Mutta toisaalta rikollisuus kasvoi räjähdysmäisesti, rahaa tuhlattiin ja korruptio pääsi hyvin vauhtiin.  Mutta koska öljytuloja oli, sitä voitiin tuhlata ja ostaa kannatusta ja vuokrata uskollisuutta, mutta kuten aina tämäkin kaunis tarina lopulta päättyi.  

Nyt korruptio pahenee, ainoastaan romahtava talous ja heikkenevä ruokatilanne pärjäävät vauhdissa.  Arvio on että 300 miljardia dollaria on mennyt korruptioon sitten vuoden 2000.  Inflaatio on niin kova että kauppiaat punnitsevat rahaa sen laskemisen sijaan, siitä voi päätellä jotain.  Lisäksi on vielä ruokatilanne, maa ei enää ruoki itseään.  Yksityiset maatilat on aikoja sitten pakkolunastettu, joten ruoka on tuotava ulkomailta.  Hommaa pahentaa se että armeija jakaa sitä ja vaatii lahjuksia että se tuo ne tarvitseville, jos lahjusta ei tule ruoka voi pilaantua.  Hallinto antoi armeijan ja aseistetun miliisin huolehtia ruuanjakelusta koska sillä se varmistaa sen uskollisuuden (ne saa syödä kuormasta ensin).  Tosin ruoka ei riitä, vaikka korruptiota ei olisi. 

Maasta on muuttanut/paennut yhä enemmän väkeä, tätä hallinto ei myönnä mutta naapurit ovat huomanneet sen.  Ihmiset joilla on taitoja (insinöörit, teknikot, asiantuntijat jms.) ovat olleet matkalla pois sitten vuoden 2002.  Valtio antoi silloin potkuja valtion omistaman öljy-yhtiön työntekijöille jotka eivät läpäisseet uskollisuustestiä.  Viime vuodet hallinto on kiihdyttänyt kansallistamisohjelmaansa tai suoraan sulkenut yksityisyrityksiä, tämä on nostanut työttömyyslukuja.  (Täällä Suomessahan hallitus yrittää pienentää niitä, tosin vaihtelevalla menestyksellä.)  Toisin sanoen kaikki jotka pystyvät ovat lähteneet tai lähdössä.  Viime vuosina myös köyhemmät ja vähemmän taitavat sekä myös sosialismiin uskoneet ovat poistumassa.  Yksi gallup vuoden 2016 lopulla sanoi että 60% haluaa lähteä.  Vuonna 2015 niitä oli vain 49%.  Joten parannusta (huononnusta) tapahtuu.  2 miljoonaa on arvion mukaan jo lähtenyt ja lisää pakenee koko ajan.  

Yksi asia josta on pulaa, on hoitohenkilöstö ja lääkkeet.  Joten tilanne on vain pahenemassa ajan myötä, kun osaava henkilöstö pakenee ja uusi lääkkeitä ei tule.  Kuuba oli antanut lääkäreitä korvauksena halvasta öljystä ja tuesta.  Nyt sekä halpa öljy ja lääkärit ovat kaikonneet. 

Venezuela yritti Kuuban neuvojen mukaan luoda kommunistisen valtion.  Nykyiset kommunistiset valtiot Kiina, Kuuba ja Pohjois-korea katsoivat tarkasti miten Neuvostoliitto romahti ja rakensivat oman poliisivaltionsa pysymään koossa.  Venezuela ei oikein onnistunut, internet ja matkapuhelimet tekevät siitä vaikean tehdä ja ylläpitää.  Vuosikymmeniä aiemmin kommunistisella valtiolla oli vielä kannattajia ja sitä pidettiin toimivana systeeminä (kulissit olivat paremmin pystyssä). 

Venezuela yritti tehdä poliisivaltiota Kuubalaisten oppien mukaan, mutta sovellus ei onnistunut.  Kuuballa oli Neuvostoliiton raha ja ideologinen tuki jne. 

Kumminkin tarkoitus on pitää kaikki työt valtion hallussa, jolloin jos epäillään edes tottelemattomuudesta, voitiin antaa potkut, vankila tai teloitus/katoaminen.  Valtio pystyi missä tahansa vaiheessa heittämään häiritsijän pihalle.    Ainoat rikastujat olivat ne jotka olivat ne jotka hallitsivat töitä ja järjestyksenpito henkilöstöä.  Paitsi Kuuballa on salainen poliisi ja tiukempi kontrolli yhteiskunnasta jolla pitää yksityiset rikolliset aisoissa.  Venezuelassa erilaiset rikollisjengit hallitsevat ja terrorisoivat laajoja alueita.  Maahan on maailman murhapääkaupunkeja väkivallan takia.  Kuubassa on voimassa tietynlainen markkinatalous jota hallinto pitää hallussa.  Venezuelassa kukaan ei ole huolehtinut taloudesta kohta kahteen vuosikymmeneen ja se on luhistumassa nyt vauhdilla, aivan kuin Neuvostoliitto.     

Hallinto pitää ihmiset kurissa työpaikoilla, jotka ne menettävät jos kapinoivat.  Mutta nyt monet valtion työntekijätkin alkavat nähdä nälkää ja osa on pakenemassa, osa taas alkaa harkita hallinnon vaihtoa.  Venezuela ei ole onnistunut pitämään muiden poliisivaltioiden tavoin tiukkaa otetta väestöstään jolla tavoin poliisivaltio pysyy pystyssä. 

Presidentti Maduro esiintyi Joulukuussa perheineen televisoissa (hyvin syöneenä ja terveenä) ja vakuutti että vuonna 2017 tilanne paranee, tosin samaa se sanoi vuosina 2016 ja 2015 joten uskottavuus on vähän kärsinyt. 

Mutta kansalla on kiire etsiä ruokaa ja pysyä hengissä joten he eivät ennätä paljoa pohtia muuta tällä hetkellä. 

Armeija ja hallinnon miliisit saavat ruuan ajallaan ja se varmistaa puolestaan että hallinnon tukijat saavat ruokansa.  Luultavammin olisi paljon enemmän mielenosoituksia, ellei ruokaa käytettäisi aseena.  Tuhkan täytyy itse asiassa nostaa hattua tällä tavalle, vaikka hallinto on Venezuelassa toheloinut monta asiaa, vallassa se on pysynyt ja sehän on aina poliitikon ensisijainen tarkoitus. 

Se pystyy pitämään 10-20% väestöstä ruokittuna, siis kannattajansa joiden avulla se pysyy vallassa.  Ja pystyy pitämään näiden avulla muun kansan kurissa ja nuhteessa

Maduro laskee että öljyn hinnannousu riittää pitämään hallinnon pystyssä.  Siitä tosin ei ole varmuutta, öljyn hinta on seikkailut paljon ja Tuhka kirjoittaa jossain vaiheessa vähän lisää sen vaikutuksesta Lähi-idän maihin. 

Mutta takaisin asiaan.  Venezuelan hallinto toivoo pysyvänsä vallassa ja pystyvänsä kontrolloimaan levottomuuksia Kuuban ja Pohjois-Korean tapaan.

 Mutta nouseeko öljynhinta tarpeeksi jotta luhistuva talous pysyisi pystyssä.  Se on murtunut korruption ja hallinnon vihan joka kohdistuu yksityisyrityksiin ja liikkeenharjoittajiin yleisesti. 

Naapurimaassa Kolumbiassa huomattiin että Venezuelalaiset eivät tuo enää paljoa korujaan ja vihkisormuksiaan sekä arvoesineitään myytäviksi.  Voidaan olettaa että kaikki on kohta myyty, kansalta alkaa siis loppua keinot hankkia rahaa jolla ostaa ruokaa ja lääkkeitä.    

Hallinto pysyy vallassa, oppositio ei halua tehdä vallankaappausta väkivaltaisesti (ainkaan vielä) ja armeija sekä miliisit ovat vielä hallinnon puolella ja eivät seiso sivussa.  Oikeuslaitos torjuu lailliset keinot poistaa hallitus vallasta.  Se on sitoutunut pitämään vallan hallinolla.  Vallassa olevan eliitti tietää myös että jos se joutuu syrjään seurauksena voi olla melkoinen määrä syytteitä ja vankilatuomioita, pahimmillaan varastetut rahat otetaan pois.  Monet poliitikot ja armeijan sekä muu lähipiiri on sekaantunut myös eri vasemmistosissien toimintaan mukaan luettuna huumekauppa, kidnappaukset ja kiristys sekä muuhun mukavaan toimintaan.   Joten myös ulkovallat ovat kiinnostuneita jos hallinto vaihtuu. 

Vaikka valta vaihtuisi, Venezuelan talous ja yhteiskunta on melko luhistunut ja tilanne vain pahenee koko ajan.  Mutta toisin kuin Pohjois-Koreassa ihmiset voivat paeta naapurimaihin jos nälänhätä pahenee.  Hallinnolle sopii varmasti se että mahdolliset kapinoijat poistuvat maasta.  Tämähän on hyväksi havaittu käytäntö ollut jo aikakausia ihmiskunnan historiassa. 

Asiaa auttaa myös, etteivät rajamaat halua puuttua Venezuelan tilanteeseen (ainakaan vielä). 

Tuhkaa luulee että tilanne jatkaa pahenemistaan ja enemmän ihmisiä alkaa paeta Venezuelasta, 3 miljoonan ihmisen (10% väestöstä) raja arvioidaan menevän rikki 2017.  Se miten paljon rajamaat haluavat ottaa vastaan ennen kuin jokin reaktio tulee (suljetaan rajat/Mennään sisään/tai jotain muuta) jää nähtäväksi. 

Poliisivaltiot voivat pysyä yllättävän pitkään pystyssä, kunnes ne luhistuvat.  Tuhka veikkaa että se Venezuelan hallinto pysyy vielä vallassa tämän vuoden. 

Tosin voihan tuhka erehtyä, varmaa on vain että tilanne pahenee.  Näinköhän tulee kunnon nälänhätä ja miljoonien nääntyminen nälkään, ennen kuin siihen puututaan.

Kyyneliin tämä vain päättyy