Suostun rauhaan, jos annat minun pitää rahani.

Kolumbia tuo viehättävä 46 miljoonan ihmisen maa, Etelä-Amerikassa.  Jonka presidentti sain Nobelin rauhanpalkinnon. 
Tuhka itse muistaa sen avaran luonnon luontodokumenteistä ja hieman värikkäästä huumesodasta.  Nyt tämä huumesisällissota on päättymässä, tai ainakin rauhansopimus allekirjoitetaan.  Rauha ei tarkoita että tappeleminen lopetetaan, toinen osapuoli (tai molemmat) ei vain pysty jatkamaan sotaa.  FARC oli se joka oli hävinnyt tai ainakin häviämässä pian tämän sodan joten sen oli saatava sopimus vielä kun se saattoi saada jotain siitä. 

Nykyinen rauhansopimus allekirjoitettiin, tosin tällä kertaa sopimusta ei testattu kansanäänestyksellä ja muutamia kohtia muutettiin.  Koska edellisellä kerralla, kansa torjuikin rauhansopimuksen.  tätäkin sopimusta kritisoitiin mutta se meni hallituksen enemmistöllä.   Hallitus tuumii että sen on parempi ottaa ongelmat suosioonsa kuin kohdata riski neuvotteluiden romahtamisesta ja taisteluiden jatkumisesta. 
Ongelma on se että FARC:in johtajat haluavat syytesuojan rikoksistaan ja pitää rahat jotka he ovat hankkineet.  Hankintametodit sisältävät kidnappaukset, kiristykset, pakkolunastukset (ajoi omistajan pois ja/tai murhasi) yleiset murhat ja aina kuuluisan huumekaupan.  Tietenkin myös se, että pysyisi pois vankilasta, oli myös se josta haluttiin pitää kiinni.  No Eteläamerikkalaista vankiloista on aina juttua, joten Tuhka kyllä käsittää. 
Kumminkin aikaisemmat omistajat haluavat maansa ja omaisuutensa takaisin sekä korvauksen siitä ja rangaistuksen sisseille seikkailuistaan.  FARC johtajat jotka rikastuivat miljardeja tästä kaupasta, ei halua joutua taas köyhiksi.  Nykyisen sopimuksen avulla palauttamista voisi vastustaa paikoin helpommin.
Kun hallitus oli aiemmin saanut joitain alueita takaisin hallintaansa, ihmiset halusivat omaisuuttansa takaisin.  Mutta ne jotka varastivat maat (tai ostivat varastetun maan), käyttivät asianajajia ja aseita välttääkseen sen.  Paljon porukkaa kuoli siinä tapauksessa. 
Valtio siis peri melkoisen kasan taloudellisia ja poliittisia ongelmia.  Ne olivat hautautuneet, kun FARC oli hallinnut alueita.  Joten uusia ongelmia tuli.  Intiaaniheimot, maanviljelijät ja liikemiehet halusivat omansa takaisin ja korvauksia.  Joten tämä on melkoinen sotku selvittää.
Torjuttu rauhansopimus olisi mahdollistanut sen että FARC:in johtajat olisivat voineet selvitä murhista ja miljardien ryöstöstä.  Tämä ei ollut siis ihan suosittu niiden kansalaisten keskuudessa jotka olivat kokeneet FARC:in hallinnon. 
Kolumbialaiset olivat myös huomanneet miten Venezuelassa kävi kun FARC:in kanssa oli tehty vastaavia sopimuksia.  Ne tukivat siellä hallitusta jonka taloushallinta on huonompi kuin suomessa ja joka pyrkii väkisin varmistamaan vallassa pysymisen.  Tuhka ymmärtää Kolumbialaisten vastahakoisuuden, eivät he halua muuttaa maataan itsetuhoon menevän naapurinsa kaltaiseksi. (Tuhka näki veikkauksen että Venezuela romahtaa vuonna 2017, tosin voihan se vielä sinnitellä.)

Täytyy tosin muistaa että kansanäänestyksessä rauhasta äänestysprosentti oli 37%.  Osa FARC:in kannattajista sanoo tämän olevan todiste, ettei demokratia toimi.  Ironista koska tämä asenne johti alhaiseen äänestysprosenttiin.   Se päälle 50 % joka vastusti sopimusta, oli sitoutunut koska se oli kärsinyt FARC:in takia.
Kummikin 7000 aseistettua taistelijaa ja 3000 FARC:in tukijaa pyritään nyt riisimaan aseista ja heille annetaan mahdollisuus armahduksiin, poikkeuksena tietenkin ne jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin. 
Tuhka on odottavalla kannalla, nyt katsotaan mitä tuhkakasaan jää.  Voi olla että armahdus toimii ja rauha tulee, ainakin vähän aikaa.  Kenties uhrit pitävät ääntä tarpeeksi kauan kunnes hallinto vaihtuu ja sitten he pistävät ne syytteeseen kun he FARC:in johtajat eivät voi heitä enää estää ja heiltä puuttuu kannattajat jolloin heidät voidaan tuomita. 
Tuhka on nyt enemmän kiinnostunut Venezuelan tapahtumista, saa nähdä miten pahasti se tulee vielä alas.  Sotku joka siitä seuraa, voi levitä naapurimaihin pahastikin.